Jokainen vaikkapa Etelä-Euroopassa lomaillut tietää tunteen: Ajelet vuokra-autolla kymmenettä kertaa saman korttelin ympäri, eikä parkkipaikkaa meinaa löytyä. Kun kävelet kuvankauniin kaupungin keskustassa, ruuhkaisen kadun pakokaasut saavat haikailemaan ytimestä laitakaupungin rauhaan hengittämään.
Onko tällainen kaupunki todella se, jossa haluamme tulevaisuudessa elää?
Ainakaan pariisilaisten mielestä ei ole. Pariisi nimittäin muokkaa maailmankuulusta Champs-Élysées-bulevardistaan ihmisille ja luonnonympäristölle paremmin sopivaa aluetta. Autoille tällä hetkellä varattu tila vähenee puoleen nykyisestä, ja paikalle tulee puisto, joka mm. parantaa kaupungin hengitysilman laatua ja sitoo lämpöä sekä hiilidioksidia.
Kuulostaa paremmalta kuin vanha versio, eli 8-kaistainen ruuhkasumppu, eikö?
Eikä turhan yksityisautoilun vähentäminen rakkauden kaupungissa jää yhden bulevardin uudistamiseen. Kaupunki on linjannut, että viimeistään vuoteen 2024 mennessä Pariisin ydinkeskustaan ei saa enää ajaa autolla ilman painavaa asiaa. Näin saadaan lisää tilaa kevyelle liikenteelle ja vähennetään ilmansaasteita.
Samalla asfalttiviidakon pysäköintipaikkoja korvataan puilla ja viheralueilla, jotka viilentävät helleaalloista tänäkin kesänä pahasti kärsinyttä kaupunkia.
Mutta kuinka on mahdollista, että kokonaisia kaupunkikeskustoja voidaan sulkea autoilulta?
Vertaisarvioitujen tutkimusten mukaan autojen jakaminen on yksi tehokkaimmista tavoista vähentää yksityisautoilua kaupungeissa. Syyt tähän ovat maalais- tai kaupunkilaisjärjellä ymmärrettävissä olevat muutokset autoja jakavien ihmisten liikkumistottumuksissa, ja samaa havaintoa tukee myös esimerkiksi tämä akateeminen tutkimus.
Liikkumistottumusten muutosten anatomiaa voi havainnollistaa muutaman käytännön esimerkin kautta:
Vertaisvuokrausta harjoittava autonomistaja Jukka lähtee todennäköisesti käymään herkemmin kaupassa julkisilla, kun kauppareissun aikana vuokralle jätetty auto saattaa maksaa koko viikonlopun ruokaostokset Jukalle takaisin. Jos kauppareissu olisi hoidettu omalla autolla, olisi autonkäytöstä aiheutunut Jukalle sekä kustannuksia, että vuokratulonmenetyksiä.
Samaa aikaa auton vuokrannut naapurin Maija taas pääsee viemään lapset Jukan autolla lätkätreeneihin, joihin olisi vaikea päästä ilman autoa. Kun yhteiskäytössä oleva auto on jatkuvasti lähialueella saatavilla, ei Maijan tarvitse hankkia omaa autoa. Samalla autonvuokrasta aiheutuva kertakustannus on Maijalle kuitenkin sen verran konkreettinen, että auto vuokrataan vain silloin kun tarvetta todella on.
Pariisi-esimerkin mukanaan tuomissa muutoksissa ihmisten ei siis tarvitse luopua autoilusta kokonaan, vaan yksinkertaisesti liikuttava sillä menopelillä, joka on kulloinkin tarpeenmukaista. Keskustassa liikkuessa voi pyöräillä ja käyttää julkisia, viereiseen kaupunkiin mennä junalla, ja keskellä ei-mitään sijaitsevalle mökille pääsee kätevästi naapurin jakamalla yhteiskäytössä olevalla autolla.
GoMoressa autonomistajat voivat osallistua oman paremman kaupunkiympäristön rakentamiseen laittamalla omia autojaan vuokralle. Näin aivan jokaisen naapurin ei enää tarvitse hankkia sitä omaa autoa, vaan esimerkiksi vain joka toisen.
Tämäkin kehitys jo puolittaisi autojen määrän kaupungeissa, mutta potentiaalia on paljon enemmän: Tiheään asutuilla alueilla yksi yhteiskäytössä oleva auto voi korvata teiltä jopa 15 autoa.
Ei siis tehdä Suomen kaupungeista ensin Pariiseja, vaan aloitetaan autojen jakaminen mieluummin jo nyt, kun parkkipaikan löytymiseen riittää yleensä vain yksi kierros keskustakorttelin ympäri, ja keskustassakin on vielä ihan kiva hengittää.
Näin otamme kaupunkitilan takaisin, parkkipaikka kerrallaan!
